Tunnelma
viime viikon torstaina Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä oli kuin suoraan
menneen ajan sirkuksesta; Tommi Lindellin osuva livemusiikki, valot, puvustus sekä
lavastus loivat käsin kosketeltavan tunnelman, joka vei välittömästi katsojan
menneeseen maailmaan ja pois festivaalikaupungin sykkeestä.
Miimikko Marc Gassot teki suuren vaikutuksen tarkalla mimiikallaan. Hän osasi omissa kohtauksissaan ottaa yleisön haltuun, oli katsoja sitten lapsi tai aikuinen. Oli ilo nähdä suomalainen miimikkotaituri, sillä kovin usein en ole kotimaiseen mimiikkaan törmännyt. Onneksi sekä fyysinen teatteri että sirkus ovat nousussa esittävissä taiteissa. Ehkäpä kymmenen vuoden päästä tällaisia esityksiä on nähtävillä pilvin pimein.
Miimikko Marc Gassot teki suuren vaikutuksen tarkalla mimiikallaan. Hän osasi omissa kohtauksissaan ottaa yleisön haltuun, oli katsoja sitten lapsi tai aikuinen. Oli ilo nähdä suomalainen miimikkotaituri, sillä kovin usein en ole kotimaiseen mimiikkaan törmännyt. Onneksi sekä fyysinen teatteri että sirkus ovat nousussa esittävissä taiteissa. Ehkäpä kymmenen vuoden päästä tällaisia esityksiä on nähtävillä pilvin pimein.
Esitys
olisi kaivannut heti alkuun vauhdikkaampaa otetta. Pyörivien
jonglöörauslautasten aikana tunnelma hieman hiipui esityksen
ensimmäisten minuuttien jäljiltä. Kohtaus osoitti eittämättä
suurta taituruutta sekä Gassotilta että etenkin notkeusakrobaatti
Jatta Borgilta, mutta olisin kaivannut Gassotin
lavaisännäksi, joka olisi omalla mimiikallaan rytmittänyt kohtausta paremmin.
Kokonaisuutena Circo Aereon Abracadabra oli onnistunut,
sillä viimeisen akrobatianumeron jälkeen olo oli häkeltynyt – nytkö tämä jo
loppui? Menneessä ajassa upeiden taiteilijoiden kanssa olisi viihtynyt erinomaisesti vielä ainakin vartin
pidempään. -Taru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti